Salad Days Revisited. Likemmäs kolme vuotta otiin kaapeissa, komeroissa ja kuivissa joenuomissa. Kukaan paljon tullut kyselemään reippaiden ja lahjakkaiden laulajaveikkojen perään. Välillä harmitti, välillä meni kivijalka ja arvosoittimet vietiin kaniin. Jätettiin itselleen juuri sen verran, että niillä (ja naapurilta lainaamalla) saatiin aikaan julkaisu. Ei leivottu sokerikakkuja eikä pidetty grillipartyja. Järsittiin salaattia ja notkuttiin linjoilla, vaihdettiin tiedostoja, soolonpätkiä, soundeja (erinomaisia soundeja), kuvia, ideoita ja tekstikyhäelmiä. Ääntä ja vimmaa. Kiroiltiin, naurettiin ja ihmeteltiin. Ja tehtiin levyllinen mallikasta musiikkia. Samalla päätettiin tehdä kolme levyllistä. Ensimmäinen niistä julkaistaan tuota pikaa.
Tai näin sen ainakin kuvittelen tapahtuneen, minä, koko kansan rockmoguli Karl-Heinz, ilkeä ja paha ihminen, sairaskin. Mutta älkää antako tämän hämätä itseänne, nauttikaa Te musasta, jakakaa ja pankaa mielellään ennakkotilaukseen. On se sen arvoista.
Ikuisesti palveluksessanne,
Karl-Heinz Wastemberg
credits
released August 26, 2022
starring
Teemu Kaipomäki — vocals, guitar, percussion, programming
Mimi Steffansson — vocals, keyboards, glockenspiel
Martta Hakala — vocals
Rosa Nieminen — vocals
Mari Nyman — vocals
Jaakko Inkinen — vocals, additional guitar
Karl-Heinz Wastemberg — narration, additional samples
musicians
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards, synthesizer
Konsta Vehkala — keyboards, programming
Konsta Leinonen — programming, bass guitar
Antti Vaheri — programming
Antti Soini — guitar, additional programming
Eero-Pekka Damskägg — guitar, programming, additional vocals
Niklas Piispala — guitar
Lassi Laitinen — guitar, bass guitar, keyboards
Jarno Tango — bass guitar, ukulele
Ville Hardén — mandolin, bass guitar, didgeridoo
Samuli Hyvönen — saxophone, lap steel, sampler, percussion
Anton Nässi — trumpet
TBA Moilanen — drums
Jyri Mäkinen — additional drums
Jaakko Damskägg — additional drums
produced, recorded & mixed by T. Kaipomäki
mastered by K. Vehkala
mixing assistance by L. Laitinen, N. Piispala & M. Nyman
additional recording by Henry Knuuttila, K-H Wastemberg, M. Nyman, M. Steffansson, S. Hyvönen, E-P Damskägg, A. Soini, L. Laitinen, K. Vehkala, K. Leinonen & M. Hakala
design & illustrations by J. Inkinen
track 1 written by T. Kaipomäki, V. Hardén & K-H Wastemberg
2, 3, 4 & 19 by T. Kaipomäki & J. Inkinen
5, 10 & 14 by K-H Wastemberg
6 by T. Kaipomäki, J. Inkinen & A. Vaheri
7 by E-P Damskägg, J. Damskägg, T. Kaipomäki & V. Hardén
8, 9, 13 & 20 by T. Kaipomäki, M. Steffansson & K-H Wastemberg
11 & 12 by T. Kaipomäki, J. Inkinen & M. Steffansson
15 by T. Kaipomäki & S. Hyvönen
16 by T. Kaipomäki & Jysky-Pekka Kähkönen
17 by T. Kaipomäki & K-H Wastemberg
18 by T. Kaipomäki & V. Hardén
special thanks to Neural DSP Technologies
....
track credits
NIGHTRUN
Karl-Heinz Wastemberg — narration, additional samples
Teemu Kaipomäki — lead vocals, guitar, percussion, programming
Mimi Steffansson — backing vocals
Rosa Nieminen — backing vocals
Jaakko Inkinen — additional vocals
Antti Soini — guitar, additional programming
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Konsta Vehkala — keyboards, programming
Konsta Leinonen — programming
Samuli Hyvönen — saxophone
Anton Nässi — trumpet
TBA Moilanen — drums
SINCERELY YOURS
Teemu Kaipomäki — lead vocals, guitar, percussion, programming
Mimi Steffansson — backing vocals
Jaakko Inkinen — additional vocals & guitar
Jarno Tango — bass guitar
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Samuli Hyvönen — lap steel
TBA Moilanen — drums
INTO THE STRANGE
Teemu Kaipomäki — lead vocals, guitar, percussion, programming
Jaakko Inkinen — co-lead vocals
Mimi Steffansson — backing vocals
Jarno Tango — bass guitar
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Samuli Hyvönen — saxophone
Anton Nässi — trumpet
TBA Moilanen — drums
NO REST 4 THE DAMNED
Teemu Kaipomäki — lead vocals, guitar, percussion, programming
Mimi Steffansson — backing vocals
Jaakko Inkinen — additional vocals
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Antti Vaheri — programming
TBA Moilanen — drums
15:09
Karl-Heinz Wastemberg — narration
CORRODE
Rosa Nieminen — lead & backing vocals
Mimi Steffansson — backing vocals, glockenspiel
Teemu Kaipomäki — guitar, percussion, programming
Ville Hardén — bass guitar
Antti Vaheri — programming
Samuli Hyvönen — saxophone
Anton Nässi — trumpet
Jyri Mäkinen — additional drums
HONESTLY
Teemu Kaipomäki — lead vocals, percussion, programming
Mari Nyman — backing vocals
Eero-Pekka Damskägg — guitar, programming, additional vocals
Niklas Piispala — guitar
Jarno Tango — bass guitar
Jarkko Kuusinen — keyboards
Antti Vaheri — programming
TBA Moilanen — drums
Jaakko Damskägg — additional drums
TO A LONG LOST FRIEND, PT. I
Mimi Steffansson — vocals, keyboards
TO A LONG LOST FRIEND, PT. II
Mimi Steffansson — lead & backing vocals
Teemu Kaipomäki — backing vocals, guitar, percussion, programming
Eero-Pekka Damskägg — guitar
Jarno Tango — bass guitar
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Samuli Hyvönen — lap steel
TBA Moilanen — drums
HITAUS
Karl-Heinz Wastemberg — narration
ENTR’ACTE
Mimi Steffansson — vocals, keyboards
RIGHT HERE & NOW
Mimi Steffansson — lead & backing vocals, glockenspiel
Teemu Kaipomäki — backing vocals, percussion, programming
Eero-Pekka Damskägg — guitar
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Konsta Vehkala — keyboards
TBA Moilanen — drums
GROUNDHOG DAY
Mimi Steffansson — lead & backing vocals
Teemu Kaipomäki — guitar, percussion, programming
Levi Pitkäniemi — keyboards
Jarkko Kuusinen — keyboards
Samuli Hyvönen — saxophone
Anton Nässi — trumpet
Ville Hardén — mandolin
Jarno Tango — ukulele
TBA Moilanen — drums
Teemu on kovan onnen ritari. Teemun ollessa vain kolmevuotias hänen vanhempansa päättivät, että hänestä tulisi jatkaja suvun Viiksimossa itärajan tuntumassa sijaitsevalle sukutilalle ja sen pääelinkeinolle, sokerijuurikkaan viljelylle. Teemun oli määrä mennä naimisiin Levävaaran kuningattareksi kutsutun, niin ikään kolmevuotiaan Matildan kanssa. Mutta toisin kävi. Teemu joutui perheen pihatossa ikävään onnettomuuteen, jossa hänen vasen jalkansa ruhjoutui niin pahasti, että se vaati sairaalahoitoa Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Viikkojen hoitojakson aikana Teemu joutui sairaalaklovnien ja heidän ukulelesoitantansa vaikutuksen alaiseksi sillä seurauksella, että hän päätti omistaa elämänsä musiikille.
Asemapaikka:
Teemu toimii yhä pääsääntöisesti kotitilalleen rakentamastaan äänistudiosta käsin.
Motto:
“Jos ikinä tulee valita sokerijuurikkaiden ja musiikin välillä, valitkaa sokerijuurikkaat.”
MIMI STEFFANSSON
Kuten nimestä saattaa päätellä, syntyi Mimi Göteborgin Sannegårdenin Mimissä ruotsinsuomalaiseen perheeseen. Mimin isä oli tunnettu ruotsalainen säveltäjäkapellimestari ja äiti suomalainen rakennusurakoitsija, joka muutti Suomesta Ruotsiin leveämmän leivän perässä vuonna 1989. Mimi valitsi vasta teini-iässä seurata isänsä jalanjälkiä musiikin saralla. Ja hyvä niin, vaikka hän rakastaa ja kunnioittaa myös äitiään ja tämän toimialaa.
Asemapaikka:
Kierrettyään vuosia Eurooppaa musiikkialan opiskelujen ja työpaikkojen perässä, Mimi asettui vihdoin Keski-Suomeen, Jyväskylään.
Motto:
“Vem som helst kan segla förutan vind.”
MARTTA HAKALA
Martta syntyi Pohjanmaalla kahdeksanlapsisen perheen kuopuksena. Hän opiskeli musiikkia (ja kansantanhuja) heti kävelemään opittuaan paikallisessa kansanopistossa ja jatkoi myöhemmin omaehtoisia opintojaan useammassakin maamme konservatoriossa. Varsinaisen herätyksen itseensä ja tähän maailmaan hän kuitenkin koki vasta varhaisaikuisuudessaan matkallaan Tiibetissä.
Asemapaikka:
Martta asustaa tällä hetkellä Kauhajoen Panulan kylässä, varsin lähellä sitä paikkaa, jossa joki rajaa kauniisti kunnan hautausmaata.
Motto:
“There’s no ‘I’ in Martta.”
ROSA NIEMINEN
Rosa syntyi pienessä pohjoisruotsalaisessa Krokomin kuntataajamassa. Krokom tunnetaan Ruotsissa aatelispitäjänä. Lähes kaikilla Ruotsin vanhoilla aatelissuvuilla on juurensa Krokomin kunnassa ja vielä tarkemmin ilmaistuna kunnan Hissmonin taajamassa. Niin syntyi Rosakin alunperin aatelisperheeseen, odotettuna prinsessasuvun esikoisena. Alkuperäiseltä aatelisnimeltään Rosa on Rosalie Elyciadente Tinge Ulovsdottir Gyllenstierna af Hissmon.
Rosan isoäiti havaitsi jo varhain Rosan lapsuudessa tämän omaavan hyvin kauniin äänen ja lähes pettämättömän sävelkorvan. Siinä, missä muut taaperot jokelsivat niitä näitä opetellessaan puhumisen jaloa taitoa, oli isoäiti kuulevinaan Rosan selkeästi tapailevan Franz Adolf Berwaldin sinfonioiden teemoja tai Carl Michael Bellmanin laulelmien sävelkulkuja. On oletettavaa, että juuri Bellmanin laulelmien motiivit saivat Rosan jo hyvin nuorella iällä kiinnostumaan niin kutsutun tavallisen kansan asioista ja, ainakin sukunsa mielestä rahvaanomaisesta ilmaisusta. Rahvaanomaisen ilmaisun perässä ja innoittamana Rosalie Elyciadente Tinge Ulovsdottir Gyllenstierna af Hissmon muutti nuoruudessaan Keski-Suomeen ja vaihtoi lopulta virallisestikin nimekseen Rosa Nieminen.
Myöhemmin Rosan kaunis ääni ja harjaantuneisuus laulun jalossa taidossa on kuljettanut häntä juhlittuna muusikkona ympäri maailmaa.
Asemapaikka:
Jyväskylä, Mellersta Finland
Motto:
“Man förstår livet baklänges men måste leva det framlänges.”
MARI NYMAN
Mari on vanhaa ruotsinkielistä aatelissukua. Suvun verta on maailman melskeissä nähty niin Tsekinmaan varustuksilla, kuin Götanmaan rannoillakin. Lapsuutensa ja nuoruutensa Mari vietti kuitenkin onnellisessa perheessään Suomussalmen Vanhassa Kirkkosaaressa Kiantajärven lempeiden vetten ympäröimänä.
Asemapaikka:
Nykyisin hän toimii troolikalastajana Venesjärven aina niin antoisassa vesistössä. Lisäksi hän mielellään lainaa ääntään monituisiin musiikkituotantoihin.
Motto:
“Leipää riittää, jos järvessä on enemmän kuin yksi kala.”
JAAKKO INKINEN
Jaska syntyi Helsingissä Kätilöopistolla. Jokainen siellä födannu tietää, miten mageeta se on. Toisin sanoen Jake on paljasjalkainen. Siinä, missä muut ottaa spåran, skujaa tää kundi skurulla. Jankka döfaa bulisti Larulta vaik on alunperin Bärtsin gaiffareit. On käyty ilmaisutaidon lukioo ja kaikkee, vaik ei stuiduja iha ollakaan. Mutta, mikä tärkeintä, Jarba on mukava ja sen lisäksi varsin kyvykäs skeban kanssa ja mikin ääressä. Just sellane, jonka kans on eri nasta duunaa kaikkee kliffaa.
Asemapaikka:
Tuossahan se jo lipsahti, sekä asunto että duunimesta ovat Lauttasaaressa, ihan siinä metroaseman kupeessa. Kantiksenaan on Pikku-Katti.
Motto:
“Jos ääni ei oo tikissä, ei skebaakaan tartte ihan tappiinsa virittää.”
KARL-HEINZ WASTEMBERG
Karl-Heinz on viettänyt suurimman osan korkeasta iästään saksalaisessa Sulzbach an der Murrin kylässä, hoitaen viime vuodet iäkkäitä vanhempiaan. Suomeen hän jäi keväällä 2020 ollessaan Kainuussa seuramatkalla vanhempiensa kanssa. Hänen vanhempansa menehtyivät molemmat tuolla matkalla, ja rajojen sulkeuduttua Karl-Heinz ei enää tuntenut tarvetta muuttaa takaisin Saksaan. Aiemmin Saksassa hän elätti itsensä ja vanhempansa kirjoittamalla taidearvosteluja paikallisiin pikkulehtiin sekä sekalaisilla tarjolla olevilla, lähinnä maatalouteen liittyvillä hanttihommilla.
Asemapaikka:
Tällä hetkellä Karl-Heinz asuu Kajaanissa diakonityön ylläpitämässä kodittomien asuntolassa.
Motto:
“Das muss es sein, oder?”
LEVI PITKÄNIEMI
Levi ei paljoa esittelyitä kaipaa. Kaikki muistavat hänet sellaisista kokoonpanoista kuin Äiti Sinappi ja Tuli, vesi ja raparperi. Pitkänlinjan kosketinsoittajalla on takanaa kymmeniä, jos ei satoja levytyksiä suomalaisten artistien äänitteillä.
Asemapaikka:
Levi vaikuttaa yhä Tampereella, mistä hänellä ei ole pienintäkään aikomusta muuttaa muualle. Häntä saattaa olla hyvin vaikeaa houkutella edes kiertueelle. Siksi hänen suurimmat kokoonpanonsa ovat jääneet valitettavan lyhytikäisiksi, joskaan eivät vaille ansaitsemaansa huomiota.
Motto:
“Se saattaa olla sun biisi, mut nää on mun koskettimet.”
JARKKO KUUSINEN
Jarkko syntyi Taavetissa vuonna 1945 ja hänet annettiin kolmevuotiaana adoptoitavaksi paikalliseen vaivaistaloon. Tämän verran tiedämme varmaksi hänen varhaishistoriastaan. Jarkko on omien sanojensa mukaan syntymäsokea. Ensimmäisen kosketuksensa musiikkiin hän sai jo vuonna 1956 kuultuaan itse valmistamastaan putkiradiosta Ray Charlesin countrymusiikkia Radio Luxemburgista. Jo vuonna 1966 hän voitti Kymenlaakson teknisen oppilaitoksen (Teku) kykykilpailun valmistamallaan modaalisella, putkiradiotekniikkaan perustuvalla kosketinsoittimella, jollaisia myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan syntetisaattoreiksi. Nykyisin hänet tunnetaan ympäri maailmaa hip-hop-piireissä nimellä Blinit. Huhu kertoo, että hänen sämplejään löytyy niin Madonnan, kuin Jay-Z:nkin albumeilta.
Asemapaikka:
Tällä hetkellä hänen sähköpostosoitteensa on rekisteröity New Yorkilaiselle teknologiayritykselle.
Motto:
“I’m blind, you see.”
KONSTA VEHKALA
“Miksi te ette ole vartiopaikallanne?”, kysyi vänrikki Suuntala sotamies Vehkalalta. Vehkalan onneksi, juuri sillä hetkellä alkoi vihollisen suorasuuntaustuli kohti heidän asemiaan. Ensimmäinen räjähdys osui lähelle sitä kohtaa, jossa vänrikki ja sotamies Vehkala seisoivat. Vehkala hoksasi välittömästi pelastuksen saapuneen. Hän kaatui suorilta jaloilta juoksuhaudan pohjalle, muka sirpaleesta osuman saaneena. Näin hän välttyi ikävältä selittelyltä ja inttämiseltä vänrikki Suuntalan kanssa.
Tämä Konstan suvussa perimätietona kulkeva kohtaus, joka oletettavasti oli totta ja oletettavasti sattunut hänen isoisälleen jatkosodan kolmantenatoista päivänä, määrittelee Konstaa juuri sopivasti. Asialliset hommat toki hoidetaan aina niiden osuessa kohdalle. Ainakin, mitä musiikkiin tulee.
Asemapaikka:
Keski-Suomen sydänmaat, Jyväskylän kuvernmentti
Motto:
“Sovas mie teen mitä pittääki. Onneks on rauha sattunu kohilleen.”
KONSTA LEINONEN
Ei kaivata montaa aurinkoista päivää, ei kivenkoloa montaa eikä paljoa edes rakkautta. Noilla sanoilla Konstan vanhemmat esittelivät esikoisensa ystävilleen viikko tämän syntymän jälkeen. Tosin rakkautta siinä taisi olla. Paljonkin. Niin paljon, että sitä riitti myös pojalle jakaa. Konstan ensimmäinen soitin oli kontrafagotti. Sen jälkeen tenorisaksofoni, sitten piano, kitara ja viimein basso. Ja tultaessa 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, Konsta hoiteli jo kaikki muutkin soittimet, rummuista thereminiin, mutta tällöin jo tietokonesekvensseria hyödyntäen. Minkäs teet? Johonkin se rakkaus on pistettävä.
Asemapaikka:
Hervanta. Siinä poliisikoulun hoodeilla on niin turvallista asua.
Motto:
“Best of my musical ideas are marked with the sign “syntax error”.”
ANTTI VAHERI
Antti oli kolmen, kun hän katosi. Ja kun hän tuli takaisin, huomattiin hänessä kyky käyttää tietoteknisiä laitteita niin, että ne alkoivat tuottaa musiikkia; monipolvisia synkopoituja rytmejä, jotakuinkin ennenkuulemattomia harmonioita ja kummallisia mutta kiehtovia sävelkulkuja.
Kukaan ei oikein osannut, eikä osaa vieläkään, selittää, mitä Antille tapahtui. Hän oli poissa seitsemän vuotta, seitsemän päivää ja seitsemän tuntia, kun hän yhtäkkiä oli ilmestynyt tarkalleen siihen paikkaan, mistä hänen oletettiin kadonneen. Katoaminen ja jälleen ilmestyminen tapahtui pellolla Iittalassa, Kalvolan kylässä. Ja vaikka tapausta tutkittiin kansainvälisestikin vuosia katoamisen jälkeen, ei vieläkään ole olemassa yhtä edes jokseenkin yleisesti hyväksyttyä teoriaa siitä, mitä tälle pienelle suomalaiselle pojalle tapahtui.
Asemapaikka:
Antti majailee tällä hetkellä Jyväskylässä, sillä hänen mielestään se on viimeinen paikka, josta kukaan täysjärkinen mahdollinen uudelleenkaappaaja häntä osaisi tai viitsisi etsiä.
Motto:
“Te stars are not what they seem to be.”
ANTTI SOINI
Antti syntyi onnellisten tähtien alla. Ei mikään hopealusikka suussa, mutta tähtien alla. Tässä luettelo tähdistä: Vega, Castor, Pollux, Rigel, Spica, Shaula, Mirfak, Regor, Avior, Elnath, Saiph, Algol, Han, Kursa, Nihal, Alnasi, Matar ja Rana. Vain muutamia mainitaksemme.
Antti syntyi Utsjoella talven kylmimpänä päivänä. Kevätpäiväntasauksen aikaan, hän sai ensimmäisen kitaran, josta katkesi juhannuksena kieli. Silloin ei ollut Thomanneja ja sen sellaisia. Eikä Utsjoelta niin vaan ostettu vaihtokieliä. Niinpä hänen äitinsä toi hänelle unikeonpäivänä naapurilta ostamansa Farfisa-kosketinsoittimiston, ettei musiikkiura jäisi yhden kielen varaan. Eikä se jäänyt.
Asemapaikka:
Tammela. Parvekkeelta suora näkymä Ullan Grillille.
Motto:
“Soihan se, kun lämpösellä hautoo.”
EERO-PEKKA DAMSKÄGG
Eero-Pekka oli perheensä kolmesta lapsesta se keskimmäinen. Musiikin kyllästämässä lapsuudessaan ja perheessään hän sai jatkuvasti kuulla vitsailuja nimestään. “Sun nuorempi sisarus on varmaan Sinkku ja vanhempi sitten Älpee.” Onneksi CD-aika, ja lopulta musiikin striimauspalvelut muuttivat maailmaa niin, että tuo vitsailu lopulta vaimeni stereovastaanotossa lähes kuulumattomiin. Eepeellä on yhä, sivumennen huomautettuna, yksi Suomen, ellei koko maailman laajimpia atonaalisen musiikin vinyylilevykokoelmia. Hän omistaa muun muassa tiettävästi ainoan prässätyn vinyyliversion Mario Davidovskyn “Concertino for Percussion and String Orchestra” -teoksesta. Levytys ei koskaan mennyt tuotantoon. Eepee löysi levyn ensimmäisellä interrailmatkallaan osto- ja myyntiliikkeestä Puolan Kośkiesta. Se maksoi nykyeuroiksi muutettuna noin 0,05 senttiä. Myöhemmin Eero-Pekasta kehkeytyi varsin pidetty lähiyhteisönsä jäsen.
Asemapaikka:
Mustalahti, Helsinki
Motto:
“Jos sen pystyy nuotintamaan, se on todennäköisesti tylsää.”
NIKLAS PIISPALA
Niklas syntyi aurinkoisena päivänä kello kaksitoista kahdeksantoistalapsisen perheen esikoiseksi Tallissa. Hän, hänen onnelliset vanhempansa ja hänen seitsemäntoista sisarustaan ovat tiettävästi ainoat suomalaiset, jotka ovat jalallaan koskeneet Tallin maaperää keskisessä Pakistanissa. Kahdeksanvuotiaana Niklas ryhtyi työskentelemään paikallissessa Khamesa Khanin sekatavarakaupassa. Hänen ensimmäinen soittimensa oli liikkeen takahuoneesta löytynyt chardha. Niklas lumoutui musiikista niin, että hänen vanhempansa päättivät muuttaa Suomeen, jossa poika saisi ansaitsemaansa musiikinopetusta. Samalla chardha vaihtui sitä lähinnä muistuttavaan länsimaiseen soittimeen, kitaraan. Ja kyllä, Niklasin ensimmäinen kappale, jonka hän opetteli soittamaan chardhalla oli Smoke on the Water. Mikä saattoi sekin olla yksi syy perheen muuttoon Suomeen. Deep Purplen klassikon veivaamista ei katsottu hyvällä syvästi hengellisellä Pakistanin maaseudulla. Öisin Niklas näkee yhä unia, joissa hän soittaa chardhaa syvänmustassa Balochistanin yössä.
Asemapaikka:
Kaikkein eniten Tallia muistuttavassa suomalainen kaupunki, Tampere. Se ikään kuin lievittää hieman koti-ikävää, ja taianomaisia kaukoidän öitä kohtaan tuntemaansa kaipuuta.
“مل گشکوری”
:ottoM
LASSI LAITINEN
Jos Lahti on Suomen Chicago on Lassi Suomen D’arcy Wretzky ja Bo Diddley samassa persoonassa. Ja saattaisi samaan soppaan mennä myös Ray Manzarek.
Lassi syntyi ja kasvoi Salpausselän kisojen varjossa. Lapsena, kun hänen perheensä asettui television ääreen aina kisaviikonloppuina, näki Lassi mahdollisuutensa tulleen. Hän hakeutui olohuoneeseen tivaamaan vanhemmiltaan lisää soittimia, sillä hän tiesi, että saadakseen rauhan katsoa Nykäsen hyppyjä tai kuninkuusmatkan loppurypistystä, olivat vanhemmat niin sanotusti hövelillä päällä lupaamaan lisää soittovälineitä. Niinpä Lassin ei koskaan tarvinnut valita ykkössoitintaan. Hän otti haltuun kaiken, mitä Westerlundin musiikkiliikkeestä kotiin kannettiin.
Asemapaikka:
Lassi asuu Lahes, tietenkin. Mihinkäs sieltä.
Motto:
“Urheilu pelasti minut musiikille.”
JARNO TANGO
Jarno on basisti.
Asemapaikka:
Oulunkylä
Motto:
“Maailman voi rakentaa vitosista.”
VILLE HARDÉN
Ville syntyi pienessä Nyirripin kylässä Australian Pohjoisterritoriossa. Oikeastaan sen kauempana kaikesta muusta ei ihminen tällä planeetalla voi syntyä. Nyirripissä ei ole oikeastaan mitään. Tai on, hiekkaa ja kuuma. Ja tie pois. Ei ihme, että Ville hallitsi jo kolmevuotiaana suvereenisti didgeridoon. Hän ei ole vain tiettävästi, vaan aivan varmasti ainoa didgeridoon soittaja, joka on nauhoittanut Ravelin Boleron sooloinstrumentillaan. Ja se saattaa olla myös ainoa Boleron versio, jota ei koskaan ole levitetty nauhoituspaikan ulkopuolelle. Paikalliset kyllä diggailivat. Varsinkinaborginaalit. Kun Nyirripin kylään myöhemmin muutti toinenkin suomalaisperhe, päättivät Villen vanhemmat, että sama se kai sitten on, vaikka asuisi Suomessa. Siitä lähtien Ville on asunut, opiskellut, työskennellyt ja musisoinut Jyväskylästä käsin.
Asemapaikka:
Pupuhuhta, Jyväskylä
Motto:
“Kun muuttaa Nyirripin kaltaisesta kylästä Keski-Suomeen, kulttuurishokki on yllättävän pieni.”
SAMULI HYVÖNEN
Samuli syntyi sateisena iltapäivänä taksiin. Ensimmäisen kerran hän kuuli musiikkia kolmevuotiaana vakiovuoron linja-autossa. Savonlinja, Varkaus-Juva-Joroinen-Joensuu. Varsinaisen herätyksen musiikkiin hän sai lentokoneessa Tyynen valtameren yläpuolella matkatessaan perheensä kanssa tapaamaan Jorma-enoaan Pariisiin. Kiribatin Pariisiin. Cannonball Adderley, A Night in Tunisia. Tuolla hetkellä kone lensi jotakuinkin sillä kohdalla, josta satelliittien lentokorkeudelta katsottuna ei koko maapallolla näy muuta, kuin merta. Myöhemmin Samuli on useasti maininnut tuon hetken maailman medioille antamissaan haastatteluissa. “Talking about feeling important as a human being. Talking about poetry.”
Asemapaikka:
Matarakatu, Jyväskylä. (Matarakatu-utakaratam, on yksi hänen tunnetuimmista levytyksistään)
Motto:
“If I should meet Joni Mitchell, She would meet me.”
ANTON NÄSSI
Ei ole mahdollista kirjoittaa yhtään trumpetistin elämäkertaa mainitsematta Miles Davisin nimeä. MOT. Muuten kyseessä on se tavallinen tarina. Pianoharjoituksia lapsena, musiikkiopisto, kontrapunktia ja sen sellaista. Kunnes Miles Davis. Ensimmäisen kokoonpanonsa, Anton Nässi Kvintessence (viisimiehinen jazzcombon) Anton perusi seitsenvuotiaana. Kaikki muut neljä soittajaa soittivat rumpuja. Sotkuman kylällä Pohjois-Karjalassa ei vain kertakaikkiaan hänen nuoruudessaan ollut muita soittajia ja rumpaliksi saattoi nimetä jokaisen, joka osasi vähänkään lyödä rytmiä pöydän kulmaan. Mutta tuohon orkesteriin Anton putosi, kuin Obelix taikajuomapataan, koskaan pääsemätt, tai edes yrittämättä päästä musiikin odööristä irti.
Asemapaikka:
Tampere, Hermia. (Koska sen lyyrisempää kaupunginosan nimeä ei ole missään)
Motto:
“Sordiinoa ei koskaan voi käyttää liikaa. Paitsi musiikissa.”
TBA MOILANEN
TBA käyttää mielellään etunimiensä alkukirjaimia tunnuksenaan. Tämä siksi, että hän ei näe sukupuoltaan lainkaan merkittävänä seikkana. Hän ei myöskään mielellään puhu lapsuudestaan. Sen kuitenkin tiedämme, etteivät hänen lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Lieksassa olleet helppoja. Eversti isän ja chilestä aikoinaan Suomeen muuttaneen äidin ainoana lapsena hän sai kyllä osakseen rakkautta, mutta ympäristö ei muuten ollut helppo hipiältäänkin muista erottuvalle nuorelle. Saatika sille, että hän rakasti blendata pukeutumisessaan sukupuolirooleja jo ala-asteella. Rytmin hän sanoo perineensä äidiltään, vaikean luonteensa isältään. Hän sanoo rakastavansa Victor Jaran musiikkia. (Kerrottakoon vielä, että yläasteikäisenä häntä haukuttiin koulussa “Valtakunnankansleri-Moilaseksi”.)
Asemapaikka:
Hän on asunut puolet iästään, ja asuu yhä, Kustavissa, muutettuaan sinne metallialan opintojen perässä.
Motto:
“Ehkä maailman väsynein juttu on Kustavissa. Ihan totta. Älkää viitsikö!”
JYRI MÄKINEN
Jyrin äiti oli nuoruudessaan Yes-orkesterin kitarateknikko ja Jyrin isä myöhemmin Bill Brufordin maailmankiertueiden roudari. Jyri syntyi Yesin Amerikankiertueella takahuoneeseen bändin soittaessa juuri kappaletta “Sweetness”. Näin ollen olisi Jyristä tuskin muuta voinut tullakaan, kuin intohimoinen musiikinrakastaja ja synkooppikaappi. Byrokraattisten sotkunen, lähinnä syntymätodistukseen ja lapsen kansallisuuteen liittyvien epäselvyyksien johdosta Jyri joutui viettämään ensimmäiset kaksitoista vuottaan Bostonissa paikallisen Negative FX-yhtyeen basistin (Rich Collins) äidin (Martha Collins) hoivissa. Tuo aika oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista, sillä Martha vietti siitä suurimman osan kiertueella ympäri Yhdysvaltoja oman orkesterinsa “Twelve Ears of Sorrow-TES” kanssa. Lopulta Saksan Yhdysvaltojen suurlähettiläs sai neuvoteltua Jyrin asiat kuntoon ja luvan lentää Suomeen, missä hänen vanhempansa olivat jo keittäneet aamupuuron.
Asemapaikka:
Suomen Boston, Jämsä.
Motto:
“Fight the prowler.”
JAAKKO DAMSKÄGG
Yksi Damskäggin sisarustriosta. Vihasi lapsuudestaan koko sydämestään veljensä viehtymystä atonaaliseen lyömäsoitinmusiikkiin. Todennäköisesti juuri siksi hän valitsi soittimekseen rummut; oikaistakseen muutaman koukeroisen tahtilajin ja näyttääkseen veljelleen yksinkertaisuudessa piilevän kauneuden. Ensitöikseen Jaakko opetteli soittamaan kaikella keittiöstä löytyneellä rumpuarsenaalilla koko Martha and the Vandellasin tuotannon. Kolme vuotta myöhemmin hänen sisaruksensa saivat vakuutettua vanhempansa hankkimaan Jaakolle ensimmäiset ihan oikeat rummut ja isän raivaamaan tälle harjoitustilan autotallista. Rauha oli palannut Damskäggin perheeseen.
Asemapaikka:
Jaakko työskentelee erittäin salaisessa ohjelmistokehitysprojektissa pääkaupunkiseudulla, jossa hän oletettavasti myös asuu.
Motto:
“Rummut on halvemmat kuin terapia.”
JYSKY-PEKKA KÄHKÖNEN
Vahingoitettuaan vasemman kätensä säiläottelussa joutui Jysky arvioimaan uudelleen suunnittelemansa tulevaisuuden olympiamiekkailun parissa. Ja, jos tämä ei olisi totta, olisi tämä aivan liian kornia kirjoittaa, hän päätti vaihtaa säilän sanansäilään, miekan mahtavaan kynään. Kaksi vuotta onnettoman tapahtuman jälkeen suuri suomalainen kustantamo julkaisi hänen esikoisteoksensa “Jysky Runoja”. Sitä seurasi esikoisromaani “Maatani en myy!”, joka sijoittui erääseen pieneen suomalaiseen taajamaan ja kähmintään maakaupoissa erään suuren kauppaketjun uuden toimipisteen rakentamisen tiimoilta. Esikoisromaania seurasi jännäritrilogia, jossa seurattiin suomalaisen poliisikoulupudokas Pekka Vaaran matkaa CIA:n mielipidetutkijaksi ja hänen seikkailujaan kansainvälisen asekaupan pimeässä maailmassa. Trilogian keskimmäisen osan, “Hear of Darkness?”, kuvausoikeudet on huhujen mukaan myyty Hollywoodiin. Viimevuosina on noussut esiin monia epäilyksiä siitä, että nimen Jysky Kähkönen taakse kätkeytyy itse asiassa useamman suomalaisen omakustannerunoilijan ryhmittymä. Tämän Bion tiedot on koottu suoraan Jyskyn julkaistujen teosten lievekirjoituksista. Muualta tietoa ei ole ollut saatavissa.
Asemapaikka:
Jätkäsaari, Helsinki.
Motto:
“Totta kai!”
HENRY KNUUTTILA
Henrystä ei tiedetä paljoa. Hän ilmestyi tähän projektiin omaa reittiään. Eräänä päivänä erään oven edessä lattialla oli postin toimittama käsinkirjoitettu kirje. Siinä luki muun muassa “Te teette sellaista projektia? Tahdon mukaan”. Lisäksi viestissä oli sähköpostiosoite. Kun Henry osoittautui varsin harjaantuneeksi ääniteknikoksi niin helppohan hänelle oli oma paikka tuotannosta löytää.
Asemapaikka:
Oletettavasti Tampere. Emme koskaan tavanneet fyysisesti.
Motto:
“Mitä tapahtuisi, jos äänilevyt kuuntelisivatkin meitä?”
....
kiitokset
Olisi varsin valheellista väittää, ja tuskin sitä kukaan odottaakaan, etteikö Kollektiivin tuotannossa olisi vaikutteita ja joitain suoranaisia lainauksia sieltä täältä. Emme voi kieltää käyneemme keskusteluja Mario Vargas Llosan, Mikhail Bulgakovin ja Thomas Mannin tiimoilta ja heidän henkiensä kanssa. Ja totta on että mm. Jack Kerouac ja Hunter S. Thompson ovat saaneet ikuistettua oman kynänjälkensä suoraan kappaleiden lyriikoihin.
Ja kun katsoo maailmaa Kollektiivin luomisprosessin ympärillä ja ajankohtana, olisi sangen kummallista, jos eivät Franz Kafka, Emily Brontë tai Margaret Atwood kukaan kuuluisi edes kaikuina tuotannossa. Koko prosessin ajan Kollektiivia varjosti näky, että juuri kun oli kuvitellut saaneensa otteen jostain sisällöstä tai jonkin toteutustavan puristettua muotoonsa, maailma nyrjähti taas kukon askelen kauemmas, siirtäen painopisteensä taas hitusen syrjempään aiemmalta akseliltaan. Sellainen oli vuosi 2020, sellainen oli vuosi 2021, ja sellaisena maailma tämän julkaisun jälkeenkin tuntuu vielä määräämättömän ajan jatkavan kulkuaan.
Lohduttaudumme kuitenkin sillä, että maailma on aina ollut sen kaltainen. Ainakin kirjoitetun maailmanhistorian ajan. Eikä meillä ole mitään syytä olettaa, että se olisi oleellisesti toisenlainen ollut ennen sitäkään. Ja tuskin se tulee muuttumaan vastedeskään. Sukupolvet vaihtuvat, tavat muuttuvat, kulttuurit nousevat ja vaipuvat unhoon. Tähän virtaan Kova Meno Kollektiivi toivoo saavansa jättää oman pienen sivutarinansa; tuomaan valoa, toivoa ja läheisyyttä aikalaisille ja tuleville ihmisille.
Kova Meno Kollektiivi is a Finnish multi-genre musical collective formed in 2018, led by producer Teemu Kaipomäki with help
from the self-proclaimed "world's worst rock'n'roll manager" Karl-Heinz Wastemberg, and featuring an ever-revolving cast of artists and musicians....more
Tomato Flower follow up their debut full-length with a surprise new collection of deconstructed conceptual pop songs. Bandcamp New & Notable Jun 9, 2022
Blood Cultures use layers of synths, guitars, vocals, and beats to create an enthralling atmosphere; sometimes sweet, sometimes sinister. Bandcamp New & Notable Jun 3, 2021
